Mä olen tosi väsynyt. En oo saanu nukuttua melkein kahteen viikkoon kunnolla. Ensinnäkään en ole ehtinyt nukkua, koska on ollut niin paljon tekemistä/ajateltavaa, ettei uni ole edes raskaan päivän jälkeen meinannut tulla. Viimeiset kolme yötä olen nukkunut ikkuna raollaan, ilman peittoa ja paksu pyjama päällä. Vaihtelu virkistää, eikös?

S lähetteli maanantaina anteekspyyntöjä tekstiviesteillä: yhden kello 15, toisen kello 18 sekä kolmannen kello 20.30.. en vastannut niihin. Illalla kello 22 kotiutuessani liikuntaharrastuksestani, ja huomatessani viimeisenkin viestin " Vastaisit edes jotain...? Mulla on kamala olla, voitaisko tavata?" mun oli kertakaikkisen pakko soittaa J:lle ja kysyä, miten voin ilmoittaa tylysti etten nyt halua nähdä koko tyyppiä. J koitti kuunnella tyynesti, kuten aina, mutta päädyimme lopulta siihen, että munon itse elettävä omaa elämääni. En voi aina turvautua kavereiden mielipiteisiin.

Keksin siis mielestäni hyvän vastauksen, jonka lähetin Sinkkuelämää ( = paras ohjelma 4-ever!!) jälkeen.. " Ei sovi mun aikatauluihin." Aika tyly, hah. Kymmenen sekunnin kuluttua sain vastauksen: "Ai, no harmi.. ilmottele jos joskus sit.."

Sydäntä karvaa, vaikka tunnenkin vihaa S:ää kohtaan. En nyt pysty näkemään sitä missään.

Ai niin, eräs A soittelee jatkuvasti mulle ja ehdottelee tapaamista..