Siis mä en ymmärrä! Eilen istuin kotona mukavasti mun läppärin ääressä ja katsoin toisella silmällä televisiota, kunnes mun puhelin soi. Katsoin näytöllä vilkkuvaa numeroa..jotenkin tuttu...Sitten tajusin-  se oli S!! Mä oli edellisenä päivänä poistanut sen numeron puhelimen muistista.

Se oli taas hitusen humalassa, tietenkin. Se hörisi mulle jotain, että aikoo muuttaa pois kaupungista ja plaa plaa. Luulenpa, että se taas vaan juttelee omiaan. Tai oikeestaan, tekisi nyt kerrankin niinkuin puhuu ja suunnittelee! Se väitti katkerana muuttavansa mun takia pois, mutta vaihtoi taas minuutin päästä mielipidettään. Marttyyria se leikki, jos jotain! Esitti ettei muista meidän viimeisestä illasta mitään ja vaati kuulla multa mistä olin suuttunut sille. Ja sitten ku koitin kertoa jotain, se ei hyväksynyt mun sanoja ja käänsi asian taas niin, ettei yhtäkkiä haluakkaan tietää mistään mitään. Se on raukka.

Itseeni mä olen kyllä melko tyytyväinen. Pystyin olla puhelimessa hyvin hillitty ja järkevä. Taisin puhua sille vähän niinkuin pikkulapselle. Mutta sillä tavalla voitinkin tilanteen itselleni; se oli loppu vaiheessa ihan lyöty. Se ei varmaan voinut hyväksyä sitäkään, että mä kannustin sitä muuttamaan pois ja alottamaan uuden elämän. Vielä, kun itsekin kerroin omista tulevaisuuden suunnitelmistani... se oli ihan äimänkäkenä.

Mua tavallaan säälittää koko tyyppi, en enää varsinaisesti "välitä" siitä. Se on niin hölmö, kun soittelee mulle vielä. En tiedä, mutta mahtaakohan se olla päässyt yli musta? Juurihan me sovittiin, että ollaan kuin ei tunnettaiskaan.